Elena Jaakkola

Idiootit ympärilläni, kuinka ymmärtää muita ja itseään, Thomas Erikson, 2017

 

Kirjassa ”Idiootit ympärillä, kuinka ymmärtää muita ja itseään” käydään läpi Thomas Eriksonin kehittelemää teoriaa neljästä ihmistyypistä. Sininen on mm. ahkera, ahdasmielinen, kriittinen ja järjestelmällinen. Punainen on mm. Voimakastahtoinen, hallitseva, vaativa ja tehokas. Vihreä on mm. auttavainen, epävarma, luotettava ja kunnioittava. Keltainen on mm. äkkipikainen, manipuloiva, dramaattinen ja kapinoiva.  Vaikka kirjaa oli sen suuren suosion takia mielenkiintoista lukea, se pisti kyseenalaistamaan sen takana olevaa teoriaa. Kirjassa kuvailtavat persoonat olivat karikatyyrimäisesti korostetut ja erittäin äärimmäisiä. Nämä voivat antaa osviittaa, mutta en usko kenenkään olevan täysin mitään näistä neljästä, sillä mikään ei ole koskaan mustavalkoista.

​

Vaikken pysty allekirjoittamaan kaikkea kirjassa mainittua, se kuitenkin sai minut pohtimaan tiimien monimuotoisuuden hyötyjä. Osuuskuntia rakentaessa valmentajat hyödynsivät persoonallisuustestejä ja muita ennakkotietoja opiskelijoista. Näin he varmistivat sen, että osuuskuntiin tulisi mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ihmisiä. Luontaisesti ihmiset hakeutuvat omankaltaistensa seuraan, mutta ”pakottamalla” ihmiset erilaisiin tiimeihin oppimiskokemus rikastuu ja hyödyt kasvavat. Niin kuin luonnossa myös projektityöskentelyssä monimuotoisuus on rikkaus ja menestymisen ainesosa. Yksitoikkoisella tekemisellä ja ajatusmaailmassa ei päästä puusta pidemmälle, mutta soppaa maistumalla saadaan maukkaampi lopputulos.

​

Bisnesakatemiassa osuuskuntien projektityöskentelyiden alkuvaiheessa huomasi, että monet tekivät juuri niin, miten on luonnollista. Niin kuin aiemmin mainitsin, ihmiset hakeutuvat samankaltaisensa lähelle. Tähän haluaisin nähdä tapahtuvat muutosta. Suurimmat oppimiskokemukset tapahtuvat epämukavuusalueen ulkopuolella, ja tähän haluaisin kannustaa tiimiäni jatkossa. Kaikki tulevat toimeen keskenään ja nautimme toistemme seurasta, mutta tiimityöskentelyssä on kyse myös jostain muusta, kuin pelkästään ihmiskemiasta. Siinä paljastuu ihmisten todellinen työmoraali ja toimintamallit. Miten yksilö toimii paineen alla? Alittaako tiimiläinen riman vai kokeileeko tämä rajojaan? Puhaltaako tiimi yhteen hiileen? Kommunikoidaanko tekemisestä tiimille? Mitkä ovat tiimiläisen toiminnallisia vahvuuksia ja heikkouksia?

​

Jokaisen vastaus edellisiin kysymyksiin on erilainen ja tämä on hyvä. Erilaisuutta voidaan ja sitä kannattaa hyödyntää. Erilaisuus johtaa kuitenkin usein kritisoitiin. On vaikea ymmärtää, miksi joku toimii jollain tavalla, kun taas itse toimisi aivan toisin. Tähän ajatukseen kyseinen kirja herätti. Erilaisuutta täytyy arvostaa ja ymmärtää. Kun sen näkee positiivisessa valossa, eikä uhkana omalle toiminnalleen, saadaan siitä kaikki hyöty irti.