Elena Jaakkola

Antisäätäjä, Anna Perho, 2017

​

Nykymaailmassa kiireellisyyttä ajatellaan positiivisessa valossa. Kiireelliset ihmiset ovat ahkeria ja saavat paljon aikaan. Mutta onko asia oikeasti näin? Kiireellisyys näkyy minun silmissäni huonolta ajanhallinnalta, mikä tuottaa turhaa stressiä ja painoa olkapäille. Usein ihmiset tuottavat itselleen turhaa painetta suoriutua ja olla yli-inhimillisen tehokkaita. Joskus kuitenkin kannattaa painaa jarrua ja ottaa hetki hengittääkseen. Pohtimalla ja päättämällä, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, turhien asioiden karsiminen helpottuu huomattavasti. Priorisoi tekemisesi, näit teet siitä orgaanisesti tehokasta ja tervettä.

​

Usein omassa elämässä on havahtunut tilanteisiin, joissa huomaa ajan valuvan sormien välistä nopeammin, mitä olisi osannut odottaakaan. Kouluhommat kasaantuvat, töissäkin pitäisi käydä ja ylläpitää omaa kuntoa ja ystävyyssuhteita. Näissä tilanteissa ahdistuneisuus on tullut kylään. Se ei ole mukava tunne. Jokainen reagoi siihen omalla tavallaan, itseäni se lamaannuttaa. Siinä kohtaan on ollut itsetutkiskelun paikka. Miten käytän omaa aikaani nyt? Miten ja mihin minun kannattaisi aikaani ja energiaani käyttää? Mitkä ovat turhia asioita ja mitkä tärkeitä? Tähän hyödyllisenä työkaluna on toiminut niinkin yksinkertainen asia, kuin kalenteri. Kevään aikana olen huomannut, että kalenterin avulla ajanhallintani on parantanu huomattavasti. Suunnittelen elämäni viikon kerrallaan ja varmistan, että aikaa jää velvollisuuksien lisäksi myös minulle itselleni. Annan työskentelylle vain tietyn osan päivästä, jolloin työnjälki pysyy parempana. Vielä en ole mikään ajanhallinnan guru. Joskus sitä lipsahtaa vanhoille pahoille tavoille, mutta nyt omaan sentään oikeat työkalut ja toimintamallit sudenkuopasta ylös pääsemiseen.

​

 Projektityöskentelyssä olen huomannut, että joskus kieltäytyminen kannattaa. Jos lautanen on jo täynnä, niin sitä ei kannata ylikuormittaa entisestään. Siitä alkaa stressi ja ajanhallinnan alas syöksy. Hyvän tyypin maineenhan siitä saa, kun auttaa kaveria, mutta työelämässä tästä ominaisuudesta voi joutua hyväksikäytetyksi. Itse projektipäällikkönä ollessani olen halunnut varmistaa sen, että jokaisella on tekemistä. Tarpeeksi, mutta ei liika. Työtehtäviä oikein delegoimalla voi edesauttaa työyhteisön hyvinvoinnin. Näin tekeminen pysyy tasapainossa ja tehokkaana.

​

Henkilökohtaisena tavoitteenani on parantaa oman itseni johtamisen kykyä ja ajanhallintani suunnittelua. Vaikka olen päässyt asiassa hyvin käyntiin kevään aikana, puhutaan kuitenkin elämäntapamuutoksesta, mikä ei tapahdu yhdessä yössä. Ironisesti se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Suosittelen kirjaa syvällisesti niille, ketkä kokeva aiheen itselleen haasteellisena. Aion itse lukea sen vielä toisen kerran ajatuksen kanssa läpi ja viedä sen antamia vinkkejä kunnolla käytäntöön.