Elena Jaakkola

Introvertit – Työpaikan hiljainen vallankumous, Linus Jonkman, 2015

 

Maailma jakaa ihmiset kahteen lokerikkoon: ekstrovertteihin, ulospäin suuntautuneisiin, ja introvertteihin, sisäänpäin suuntautuneisiin. Näiden kahden ero näkyy parhaiten sosiaalisissa tilanteissa ja päätöksen teossa. Ekstrovertit nauttivat sosiaalisista tilanteista saaden niistä energiaa, eivätkä aikaile mielipiteidensä sanomista kaikille ääneen. Introvertit voivat myös nauttivat ihmisten seurasta, mutta menettävät siinä energiaansa. Tämän takia he nauttivat vetäytymisestä omiin oloihinsa, akkuja ladatakseen. Introvertit omaavat myös astetta monimutkaisemman tavan ajatella ja nauttivat asioiden pohtimisesta. He kypsentävät ajatuksiaan pidempään, ennen kuin päättävät sanoa ne ääneen toisille.

​

Maailma tuntuu suosivat ekstroverttejä pirteiden ja sosiaalisten ominaisuuksiensa puolesta. Monet kuitenkin tuntuvat unohtavan sen, että molempia ihmistyyppejä tarvitaan. Lokeroinnista huolimatta, ihmiset voivat omata molempia piirteitä. Itse samaistun enemmän introvertteihin, mutta olen huomannut omaavani myös ekstrovertin piirteitä. Nautin suuresti ihmisten seurassa olemisessa ja hakeudun usein kaltaiseni ihmisten luokse, mutta tämän seurauksena kärsin usein sosiaalisesta krapulasta seuraavana päivänä. Silloin voin hyvin viettää kokonaisen päivän yksin kodin rauhassa.

​

Bisnesakatemiassa olen havahtunut usein tilanteisiin, missä nämä kaksi ihmispiirrettä ovat olleet ristiriitaisissa tilanteissa keskenään. Tiimin äänekkäimmät ihmiset ovat keskustelleet keskenään ja turhautuneet, kun toiset ovat jääneet jumiin omiin ajatuksiinsa. Yhteisen ymmärryksen kasvattaminen ihmisten eri ominaisuuksista ja omalta mukavuusalueelta poistuminen on ollut avainasemassa kaltaisten tilanteiden ratkaisemiseksi. Ekstrovertit ovat opetelleet antamaan toisille tilaa ja kuuntelemaan. Introvertit taas opettelevat ilmaisemaan keskeneräisiä ajatuksiaan ääneen ja kommunikoimaan paremmin. Dialogi on vaikea laji ja se vaatii kärsivällisyyttä, varsinkin erilaisten ihmisten keskuudessa. Se on kuitenkin tärkeää. Varsinkin projektityöskentelyssä kuin myös työelämässä. Suosittelen Linus Jonkmanin kirjaa myös ekstroverteille, sillä se avartaisi heidän ymmärrystään niistä ”ujoista” ja ”hiljaisista”. Kaikkea kirjasta en kuitenkaan pysty allekirjoittamaan, sillä siinä mainitaan, että ekstrovertit olisivat enemmän optimistisia ja introvertit helpommin stressaantuvia. Nämä ovat yleistyksiä, jotka eivät päde kaikkiin.

​

Kunnioita. Kuuntele. Kommunikoi. Nämä kolme sanaa ovat oman toimintani kultareunukset. Pyrin taistelemaan omia taipumuksiani vastaan tilanteissa, joissa se on tarpeellista. Kun oloni on epämukava, tiedän olevani muutoksen kynnyksellä. Urheilun tavoin, uskon pystyväni kasvattamaan sosiaalisenakkuni kestoa.  Olen kuitenkin enemmän kuin sujut oman introverttiuteni kanssa, sillä ilman sitä en olisi minä.